Uniikkia itsenäisyyspäivää!! meitsillä kesäloma

Today, on December 6th we celebrate the independency in Finland. In honor of the independence day I'm going to write this text in Finnish, so take in mind that if you are translating the text, the translations will not be accurate.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Näin itsenäisyyspäivän kunniaks aattelin kirjata ylös jotain asioita Suomesta. Nää asiat saattaa olla jotain mitä ikävöin tai mitä oon alkanu Suomesta arvostaa ihan uudella tavalla täällä ollessani. En siis tosiaankaan vielä nyt kirjottaessani oo ihan kartalla et mitä tää tulee sisältään mut ehkä tää tästä vielä kokonaiseks tekstiks muodostuu.

Tänään, 6.12.2019, kun itsenäinen Suomi täyttää 102 vuotta, mä oon maailman toisella puolella Chilessä. Itsenäisyyspäivään, ainakin meidän perheessä, kuuluu jonkinnäköisiä perinteitä. Tänä vuonna itsenäisyyspäivänä en siis pääse katsomaan linnan juhlia taikka tuntematonta sotilasta, paleltumaan iltapäiväkävelyllä kun en oo laittanut tarpeeksi vaatetta päälle, käymään isoisoäidin Gretan haudalla saatikka syömään itsenäisyyspäivädinneriä. Näiden perinteiden sijaan paahdunkin noin +30 asteen helteessä pelaamassa ultimatea ja oon koulussa vikaa kertaa 2010-luvulla :D Mulla siis alkaa tänään noin 3 kuukauden kesäloma, joka tuntuu vieläkin vähän hassulta. 

Uniikki kieli? 

Nyt vasta oon oikeastaan huomannut miten oon monia asioita ottanu täysin itsestäänselvyytenä, enkä oo tullu ajatelleeks miten asiat oikeesti käytännössä toimii jossain toisessa maassa, kulttuurissa tai jopa kielessä. Oon jotenkin ihan uudella tasolla oppinu arvostamaan suomen kieltä. Ennen ajattelin et suomi on vähän tylsä kieli ja vähäsen ärsytti kuinka vaikeeta se oli, vaikka sitä äidinkielenäni puhunkin. Nykyään kuitenkin kun ei sitä suomee tuu käytettyy joka päivä on silmät vähän avartunu sille et miten uniikki (joo anteeks vedin vähän överiks tän uniikin) kieli suomi on, ja ihan hulluu et me osataan ees puhuu sitä sen kompleksisuuden takii xD Eniten oon kuitenki suomen kielessä havainnu ikävöiväni sen rentoutta. Se että miten minä voin kirjoittaa näinkin puhtaalla ja täysin oikeinkirjoitetulla kirjakielellä josta voin sit heti muuttaa ääntä tälläseen puhekieleen joka varmasti jotain teistäki häiritsee (sorry not sorry). En oo ennen ajatellu sitä tältä kantilta mut oon huomannu et jos nykyään puhun englantia tai espanjaa niin alan ajattelee et kuinka viralliselta tää mun puhe kuulostaakaan, kun en voi jättää tiettyjä kirjaimia pois tai heittää jotain muunneltua versiota jostain sanasta. 

Näin tossa joku aika sitten yhen postauksen vissiin redditistä alunperin, joka on useesti mulla tullu mieleen mut en mitenkään voi selittää sitä muuten kun suomeks, joten ajattelin nyt jakaa sen tänne. Se meni jotenkin näin:

"Säälin jotenkin niitä, esim vaihtareita, jotka muuttaa suomeen ja yrittävät sitten oppia tätä kieltä. Eilenkin kun oltiin porukan kanssa lettuja paistamassa niin tokaisin siinä sitten kaverille että heitätkö mulle yhen plätyskäisen. Kuka tahansa suomea äidinkielenään puhuva tajuais heti, että kysehän on tietenkin letusta, mutta kieltä opiskelevat ois niin pihalla kun ei sanaa 'plätyskäinen' löydy ees mistään kääntäjästä"

Tää on mun mielestä sitä suomen kielen hienoutta, että voidaan vaan heittää joku oma, muunneltu versio jostakin sanasta mutta silti kaikki ymmärtää sen. Tätä on myöskin tosi vaikeeta selittää muille, jotka ei puhu suomea. :D

Toinen asia joka on vähän kielen ja kulttuurin sekotusta on se, että miten täällä ihmiset on aika eriarvoisia, ja esimerkiks vanhempia ihmisiä tulee aina teititellä. Mulle tää on ollu aika vaikeeta hahmottaa et kuka nyt on sen ikänen että pitäis teititellä ja ketä voi sinutella. Myöskin jokaikisen substantiivin ja adjektiivin maskuliini- ja feminiinimuodot on aiheuttanut suurta päänvaivaa mulle täällä ollessani, kun en ihan vieläkään tiedä että millon tulee "el" ja millon "la" ja miten siitä riippuen seuraaviakin sanoja pitää muuttaa feminiinissä ja maskuliinissa eestaas.

Mitä muuta on ikävä? Mikä on erilaista?

Mulla alkaa pikkuhiljaa loppumaan aika jos haluun saada tän itsenäisyyspäiväks (huomenna) julkastua niin teen tästä nyt tälläsen hutasun tähän loppuun. 

Erilaisuuksia löytyy vaikka muille jakaa, vaikkakin oon näistä varmaan jo osasta ehtinytkin jo mainita täällä blogissa. Ensinnäkin, missään ei oikeen oo keskuslämmitystä eli sillon kun tulin tänne olin oikeestaan kokoajan ihan jäässä kun sisälläkin oli noin 10°C. Vaihteeks nyt kesällä mun ja mun siskon huone on ihan järkyttävän kuuma kun ei sitä ilmastointiakaan tietysti löydy. Jokapaikkaan kuljetaan autolla, joka oli ihmiselle joka ennen käveli kaikkialle, aikamoinen shokki. Koulupuvut = ei jatkoon. Ruoka täällä on ihan hyvää, mutta välillä tosi suolasta. Pakko myöntää että ruisleipää on tosi kova ikävä, täällä kun syödään pääasiassa pelkkää pullamössöleipää näin hienosti sanottuna. 

Kaikista eniten ikävä on kuitenkin ehkä sitä vapautta mikä suomessa on. Voit periaatteessa mihin kellonaikaan tahansa kävellä yksin ilman pelkoa siitä että sulle tapahtuu jotain. (tietysti tää riippuu missä osassa suomea mutta tälleen yleistetysti.) Myöskin se, että kaikesta ei tarvii päättää etukäteen, suomessa voisin hyvin lähteä kotoa kaheksalta tietämättä mitä tuun päivän aikana tekemään, ja palata kotiin illalla taas ihan uudet kuviot läpi käytynä. Myöskin se, että suomessa voisin vaan mennä jonnekkin puistoon vaan viettämään aikaa, enkä vaan pysyy kotona koko päivää, mut jotenki tuntuu et täällä sulla pitää kuitenkin jotain tekemistä olla, lähteäkseks talosta. Voin kyllä olla väärässäkin mutta kaupungin ulkopuolella kun asutaan niin vähän siltä tuntuu. Fyysisen vapauden lisäks on kans ehkä vähän ikävä omien ruokien tekemistä, ja niiden syömistä sillon kun haluaa :D

Jotain muita asioita mitä on suomesta ikävä kielen ja vapauden lisäks, jotka osa on vähän yllättänytkin, on esimerkiks sauna, luonto, arkkitehtuuri ja kyllä ne vähän hiljasemmat ihmisetkin. Ihmiset puhuu täällä tosi paljon ja on outoo istua esim autossa jonkun kanssa puhumatta mitään. Halit on kans vähentyny mun osalta aika 90% koska poskipusuja lukuunottamatta ei se läheisyys kuitenkaan niin paljoo tuu täällä ilmi. 

Tosiaan tähän loppuun piti vähän tiivistää kun aika alkaa loppua kesken, huomenna vika koulupäivä niin pitää mennä nukkumaan.

En tiedä saiko tästäkin tekstistä nyt sellasen kuvan että "kaikki on huonosti ja että en haluis olla täällä, suomessa ois paljon kivempaa", mutta toivottavasti ei, sillä asia ei todellakaan ole näin. Kulttuuriin tottuminen vei joo aikansa mut siitäkin selvittiin, ja aion vetää parhaani irti tästä kesälomasta joka mulla on edessä. Tietysti mua vähän harmittaa et en pääse itsenäistä suomea juhlistamaan suomessa ja parit lakkiaisetkin jää välistä, mut oon oikeesti ilonen täällä ja oon saanu kavereita. Oon todella kiitollinen mun vanhemmille (ja kaikille muillekin jotka on ollu mukana tätä mahdollistamassa) et oon saanu mahdollisuuden lähtee vaihtoon.

Toivottavasti kaikkien itsenäisyyspäivä menee hyvin, kattokaa linnan juhlia munkin puolesta :) Until next one,

Saara